Sitä luulee tietävänsä miten asiat ovat. Mutta koskaan ei toisen puolesta voi olla 100% varma. Vielä kolme kuukautta sitten luulin viettäväni saman ihmisen kanssa koko loppuelämäni. Pienten lasten kanssa elämä oli välillä rankkaa ja opiskelu- sekä rahahuolet toivat päälle oman painolastinsa. Koin että elimme ruuhkavuosia, joista selviäisimme yhdessä ja pian elämä olisi rauhoittunut ja helpottunut. Ei mennyt asiat kuin kuvittelin.
Yhtäkkiä varoittamatta edessä oli avioeropaperit, rakkaan kodin vuokrasopimuksen irtisanominen ja uuden kodin paniikinomainen etsintä. Sydän ei vielä tajunnut mitä oli tapahtunut, kun piti jo jakaa ja pakata elämä pahvilaatikoihin.
Viime kuukaudet ovat olleet tunteiden vuoristorataa. Ja viikot kuluneet sumun keskellä. Haluaisi vain luovuttaa ja jäädä sängynpohjalle makaamaan. Vielä joka aamu tuntuu ettei pysty hengittämään ja illalla yllättyy että selvisi taas yhdestä päivästä hengissä. Ihmiset lohduttavat että tämä helppaa puolen vuoden päästä, mutta kun seuraavasta tunnista selviäminen on välillä tuskaa ei tuo tieto helpota vielä.
Nyt vain keskityn hengittämään. Ja välillä selviämään vain seuraavasta 10sekuntista. (Opin tämän neuvon netflixin sarjasta Unbreakable Kimmy Schmidt. Täysin hömppä komedia, mutta auttoi nauramaan.) Kun tuntuu ettet selviä, sinun pitää vain laskea kymmeneen. Ja selvitä vain seuraavasta kymmenestä sekunnista. Ja kun tuo kymmenen on täynnä aloitat laskemisen alusta. Ja jatkat kunnes olo helpottuu. Ja se helpottuu.
Tämä kaikki helpottuu..... Eikö?
